Viisi loistavaa työkalua

Alexander-tekniikan sydän

Frederick Matthias Alexander (1869 – 1955) oli australialainen näyttelijä ja Alexander-tekniikan kehittäjä. Työskennellessään lausuntataiteilijana Alexander sai vakavia ääniongelmia. Koska lääkärit eivät osanneet auttaa, kehitti hän kokonaisvaltaisen liikettä ja toimintaa koskevan menetelmän.

Tässä haluaisin esittää viisi työkalua, jotka F.M.Alexander kehitti ja kuvaili kirjassaan The Use of the Self. Yhdessä ne ovat toimiva ja helposti ymmärrettävä rakennussuunnitelma, jonka avulla voi muuttaa ihmisen toimintatapoja perustavanlaatuisesti ja rakentavasti

I. Kolmiosainen toimintamalli

Tämä työkalu on yksinkertainen ja valaiseva. Mutta tunnetko jonkun joka käyttää sitä aktiviteetteihinsä päivittäin? Jos opit käyttämään tätä työkalua, siitä hyötyy paljon enemmän kuin esim. voimistelusta. Se toimii näin:

olemassa olevien itsensäkäytön ehtojen analysoiminen
valita (pohtia) keinot jonka avulla parempi itsensäkäyttö voisi olla mahdollinen
projisoida tietoisesti ajatukset tekemiseen

Haluatko esimerkin? Eli istut nyt tietokoneen ääressä ja luet tätä tekstiä. Analysoiminen tarkoittaa, että kysyt itseltäsi,

MITEN oikeastaan istut? Stop! Älä muuta mitään, älä arvostele mitään. Kysymys on mahdollisimman objektiivisen olotilan kuvauksen tekemisestä.
Pohdi sitten vaihtoehtoja miten voisit istua paremmalla tavalla ja miten voisit saavuttaa sen. Valitset keinot tietoisesti.
Kuvittele sitten vaihtoehto tietoisesti… Luit oikein. Et istu vain toisella tavalla, vaan kuvittele vaihtoehto. Se on henkinen harjoitus.

Jos käytät tätä kolmiosaista toimintamallia, elät tässä ja nyt. Havaitset tässä hetkessä olevan tilan ja ehdot – eikä sitä, mistä entiset ehdot sinua muistuttavat. On kyse tavanomaisten, päämäärätietoisten menettelytapojen muuttamisesta ja entisiin käyttäytymiskaavoihin liittyvien tunnetilojen muuttamisesta.

Tämä prosessi on tärkeä ja perustavanlaatuinen Alexander-tekniikassa. Tee joka kerta ajatuksella uusi suunnitelma joka sopii tehtävään tarkoittaa, että käytät talonpoikaisjärkeäsi, onhan tämä varmaankin tunnusomaisin piirre Alexanderin työssä.

Lisäksi kolmiosaisessa toimintamallissa toteutuu myös toinen Alexander-tekniikan perusajatuksista: sopivien keinojen ja onnistumistodennäköisyyden välinen suhde.

II. Inhibitio

Alexander halusi ehdottomasti resitoida Shakespearea. Koska hän ei halunnut menettää ääntään, hän käytti kolmiosaista toimintamalliansa. Mutta juuri siinä hetkessä kun hän yritti saavuttaa päämääräänsä uusien keinojen avulla – jotka olivat vanhojen keinojen kanssa ristiriidassa – hänen tietoisesti valitsemiansa keinoja haittasivat vaistomaiset reaktiot.

Heti kun hän päätti puhua hänelle tuli tarve “tehdä” jotakin. Ja kun hän yritti “tehdä” jotakin puhuakseen, käytti hän vaistomaisesti vanhoja keinojaan toteuttaakseen sen.

Alexander kirjoitti:
“I had to make the experience of receiving a stimulus and refusing to do anything immediately in response.”
(Minun täytyi kokea, miten vastaanottaa ärsyke ilman että reagoin siihen välittömästi.)

Niin kauan kun hän reagoi suoraan päätökseensä puhua, oli varmaa, että hänen reaktionsa oli automaattinen, vanhan itseohjauksen reaktio. Eli, hänen täytyi oppia pysähtymään ennen reaktiota. Hän nimitti tätä tapaa “inhibitioksi”:

re- aktiivinen: ärsytys → reaktio (automaattinen, alitajuinen)
pro-aktiivinen: ärsytys → inhibitio → reaktio (tietoisesti valittu)

Inhibitio on pelkkä ajatteluharjoitus. Sen tarkoituksena on irrottaa reaktio (sisäisestä tai ulkoisesta) ärsytyksestä. Tämä antaa meille aikaa ja sisäisen vapauden laajentaa ajattelukykyämme ja tapaamme kokea itsemme. Voimme pohtia, valita ja vaikuttaa reagoimistapaamme. Ei siis ole mitään, mitä voisit “tehdä”, tai pakottaa, tämän kokemustilan saavuttamiseksi.

III. “Tekeminen”

Mitä tapahtuu kun päätämme tehdä jotakin? Kysymys tekemiseen liittyvistä ajattelu- ja toimintatavoista vei suuren osan Alexanderin käytännön tutkimustyöstä.

Hän harjoitti ajatteluaan aloittamalla jonkin aktiviteetin. Samalla hän pyrki estämään pysyvästi automaattisen reaktionsa.

Tutkittuaan ajatuksiaan ja tekemisen tapaansa tarpeeksi, hän päätti keskittää työnsä ajatella tietoisesti valittuihin keinoihin saavuttaa päämäärä ILMAN että hän yritti heti tehdä jotakin tai yhdistää uudet keinot puhumiseen.

Alexander ei harjoitellut ainoastaan inhibitiota samalla kun hän ajatteli keinoja, vaan hän päätti myös olla haluamatta “tehdä” mitään, vain ajatella.

On siis tärkeää havainnoida omaa ajatteluaan päivittäin ja pitkällä aikavälillä, viikkoja ja kuukausia.

IV. Additiivinen ajattelu

Sinun ei tarvitse tietää mitään Alexander-tekniikasta jos haluat käyttää näitä kolmea menettelytapaa. Suurin osa opetusmenetelmistä esim. urheilussa, musiikissa, jne. perustuvat juuri tähän.

Siitä alkaen, jolloin Alexander siirtyi järjestämään ajattelutapaansa- ja kykyänsä “additiivisen ajattelun” mukaiseksi hän myös aloitti menetelmän käytön joka oli “niiden vaistomaisten prosessien vastainen, joita […] ihmiset olivat tähän asti harjoittaneet.” (this procedure is contrary [...] to that in which man’s instinctive processes have been drilled; Alexander, F.M.: Use Of The Self, 1946)

Uutta oli suuntautumisen (direction) harkittu järjestys joka oli kehitetty organismin tarkoitusta vastaavasta käytöstä. Jotkut näistä suuntautumiseen liittyvistä ohjeista ovat ennaltaehkäiseviä ja jotkut tarkkoja toimintaohjeita.

Se toimii näin: Ensin pitäisi saada selville, miten voit lisätä itsellesi antamaan suuntautumisohjeeseen toisen, sekä miten pitää yllä molempia samalla kun lähdet liikkeelle päämäärääsi kohti. Kaikki seuraavat tarpeelliset ohjeet rakentuvat tälle kyvylle.

V. Todellinen luottamus

Mutta myös sen jälkeen, kun Alexander oli harjoitellut neljää henkistä kykyä kauan, hän huomasi epäonnistuvansa liian usein puhuessaan uudella tavalla.

Näin hän huomasi viimeisen esteen, joka hän oli asettanut itse: kun hän halusi arvioida toimiiko se vai ei, hän luotti “tuntoaistiinsa” ja sai aikaan juuri saman prosessin, josta yritti päästä eroon.

Jos yrität ohjata itseäsi uudella tavalla, et voi käyttää vanhoja ohjaustapoja missään muodossa koska ne johtavat vanhoihin tapoihin.

Toisin sanoen:

Ei ole mahdollista tehdä jotakin tavalla, josta haluaa päästä eroon.

Et voi käyttää vanhaa tapaa ohjata itseäsi estääksesi vanhaa ohjaustapaa. Et voi edes käyttää vanhaa tapaa ohjata itseäsi arvioidaksesi ohjaatko itseäsi uudella tavalla vai et.

Kysymys on uudesta kokemuksesta joka perustuu johdonmukaiseen ajatteluun tunnetilan sijasta. Sinun pitäisi siis voida luottaa järkevään ajatteluun päästäksesi päämäärääsi, vaikka uusi tapa tuntuisi oudolta ja väärältä. Toisin sanoen: luottamuksesi täytyy olla todellinen ja kokonainen.

: :

Näin Alexander onnistui muuttamaan kaikki tottumuksensa ja saavutti tietoisen itseohjauksen tason. Ja niin voit sinäkin!