Alexander-tekniikka Savonlinna

Perimä määrää perusvalmiutemme, nämä mahdollisuudet valikoituvat ja toteutuvat kulloisessakin elinympäristössämme. Alexander-tekniikka vaikuttaa toimintamme laatuun. Se auttaa hyödyntämään koko potentiaaliamme.

Alexander-tekniikka (engl. Alexander Technique) tutkii ajattelun ja toiminnan välistä suhdetta. Se etsii vastausta siihen, miten voimme harjoittaa ajatteluamme niin, että mielen ja kehon luonnollinen tasapaino voi kehittyä täyteen mittaansa.

Alexander-tekniikkaa opetetaan ja se edellyttää aktiivista osallistumista prosessiin. Menetelmä lisää itsetuntemusta ja vapauttaa yksilön voimavaroja. Se ei ole terapiaa, eikä kertaluonteinen parannusmenetelmä vaan prosessinomainen oppimismetodi. On tärkeää, että oppilaalla on halu ja valmius kohdata itsensä ja lisätä tietoisuuttaan omista tunteistaan ja reaktioistaan.

Menetelmä muodostuu yksinkertaistettuna:

• toiveesta, halusta tehdä jotakin ja itse toiminnasta
• itsensäkäytön analysoimisesta toiminnassa – tässä ja nyt
• tietoisen, kokonaisvaltaisemman suunnitelman tekemisestä, joka tukee kehon luonnollista olotilaa
• valinnasta
• aktiviteetin toteuttamisesta uudella tavalla

Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö niin? Tämä voi olla kiinnostava matka syvälle itseen, sisäiseen kokemukseen. Tällä matkalla kohtaat reaktiotapasi ja tottumuksesi ja tulet lähemmäksi todellista itseäsi.

::

Seuraavaksi haluaisin kertoa niistä periaatteista, joita käytämme Alexander-tekniikassa saavuttaaksemme päämäärämme, täyden potentiaalin kehittymisen.

Mitä “täyden potentiaalin kehittyminen” oikeastaan tarkoittaa? Vera F. Birkenbihl selventää ajatusta näin:

Me kaikki olemme syntyneet täyden potentiaalin “P” kanssa. Kasvatus on rajannut mahdollisuuksiamme kehittyä yksilöinä ja tehnyt meistä yhteiskuntakelpoisia. Muutoin emme olisi oppineet tärkeitä vuorovaikutuksen pelisääntöjä, emmekä tulisi toimeen ympäristössämme.

Alexander-tekniikan avulla voimme saavuttaa ymmärtämisen ja oivaltamisen kautta yhteyden omiin, alkuperäisiin mahdollisuuksiimme.

Periaate nro 1: Kokonaisvaltaisuus

Onko lukeminen pelkästään henkinen tapahtumaketju?

Aloitetaan muutamasta oletuksesta, jotka tulevat fysiikan ja filosofian alueelta. Alexander-tekniikan perustaja Frederick Matthias Alexander sanoi, että ihminen on organismi, jossa kaikki henkiset ja fyysiset prosessit ovat erottamattomia. Olemme kokonaisvaltaisia olentoja. Pienenkin asian muuttuminen vaikuttaa koko systeemiin.

Miksi sitten yleensä erotamme ruumiin ja mielen? Koska olemme oppineet tällä tavoin jäsentämään maailmaa. Carlos Castaneda kirjoitti:

“Lapsillemme selitetään maailma siihen saakka, kunnes hän alkaa havainnoida ympäristöänsä samalla tavoin — Tästä hetkestä lähtien lapsi tulee vähitellen osaksi meidän suurta kertomustamme maailmasta. Kun hän alkaa tulkita havaintojaan annettua maailmankuvaa vahvistaen, saavuttaa hän täyden jäsenyyden.”

Kehon ja mielen erottaminen on esim. analyyttisen ajattelun kannalta hyödyllistä, tieteenalat tutkivat eri todellisuusalueita.

Palataksemme takaisin kysymykseen: “Lukeminen” ei ole pelkästään henkinen eikä ruumillinen prosessi, kuten ei esim. puhuminen, tanssiminen, pianon soittaminen, sähköpostin kirjoittaminen tai television katselukaan. Kehomme on organismi, joka toimii kokonaisvaltaisesti.

Periaate nro 2: Itseohjaus ja toiminta

Alexander-tekniikassa erottamme käytön ja toiminnan.

Minulla on pieni ruuvimeisseli, jolla joskus ruuvaan silmälasejani. Kuvitellaan, että minä käyttäisin sitä esim. hyllyn rakentamiseen. Kaikki huonekaluja koonneet tietävät, että osat eivät joskus oikein sovi yhteen ja kaikki jumiutuu.

Jos käyttäisin pientä ruuvimeisseliäni tähän tehtävään, se ei olisi vain tehoton eli mahdoton vaihtoehto, vaan johtaisi todennäköisesti paitsi ruuvimeisselin, myös hyllyn vaurioitumiseen.
Toisaalta minulla on useita mahdollisuuksia, kiristää lasieni ruuveja. Voisin tehdä sen kaikin voimin, tai hienosäätää ruuveja kevyesti.

Tästä seuraa, että on mielekästä

1. ottaa huomioon käyttötarkoitus
2. valita tapa miten käyttää työkalua

- jos haluat että työkalu toimii optimaalisesti ja pitkään.

Juuri tämä yhteys käytön ja toiminnan välillä on tärkeä Alexander-tekniikassa.

Eli, jos käytän työkaluani väärässä yhteydessä se ei toimi hyvin,
jos käytän sitä väärin se ei toimi myöskään hyvin.

Klassinen esimerkki kehon käytöstä on jonkin nostaminen.

On useita eri mahdollisuuksia nostaa jotakin. Kehon rakenteen mukaisesti on helpointa taivuttaa ainoastaan lonkka-, polvi- ja nilkkaniveliä koukistuessa, tai ojentuessa. Tämä tapa on tehokkain ja siksi se toimii parhaiten. Kun olen koukistunut alas, voin käyttää vahvoja jalkalihaksia nostaakseni jotakin painavaa sen sijaan että käytän verrattain heikkoja selkälihaksiani ja esim. ennaltaohjelmoin välilevyn pullistuman.

Tätä osaa toiminnasta nimitän erityiseksi käytöksi.

Edeltävä on yleinen itsensä käyttö (Use of the Self).

Mitä se on? Se on Alexander-tekniikan erityisaluetta. Kysymys kuuluu:

Millainen on minun yleinen koordinaationi, entä miten voin löytää parhaan mahdollisen?
Alexander-tekniikan menettelytapana on löytää optimaalinen suhde pään ja kehon välille, jotta koko systeemi voisi koordinoitua, järjestäytyä, parhaalla mahdollisella tavalla – tätä kutsutaan nimellä Primary Control. Se sisältää ajattelun ja liikkeen eli on kokonaisvaltainen. Näin optimoitu yleinen koordinaatio vaikuttaa myönteisesti kaikkiin erityisiin toimintoihin.

Periaate nro 3: Primary Control

Alexander-tekniikassa on kyse itsen käytön ohjauksesta :
ns. “primary control” – “perushallinta”

toisin sanoen:

Pään tasapaino suhteessa kehoon on avain vapaaseen ja keveään liikkumiseen.

Tiedätkö miten paljon pää painaa? Mitä arvelet?

• 2-5 kg
• 5-7 kg
• 7-10 kg

Pääsi painaa viidestä seitsemään kiloa! Tällaisen painon kannatteleminen vaatii valtavia voimia. Miltä tuntuisi, jos joutuisit pitelemään 5 kilon painoista kiveä kädelläsi?

Voimme tasapainoittaa pään painon niin, että
koordinaatio JOKO paranee
TAI siten, että se ylirasittuu ja menetämme paljon energiaa.

Jos lakkaat kannattelemasta painoa vapauttamalla isot kaulalihakset, voivat automaattiset tasapainomekanismit työskennellä häiriöttömästi. Keho löytää luonnollisen tasapainon, sillä pään paino voi ohjautua luurangon eli tukirangan kautta alaspäin. Hätäratkaisut, kuten esim. jännittyneet hartiat, kumara selkä jne. eivät enää ole tarpeellisia. Haluamme siis oppia (uudelleen) pään luonnollisen tasapainottelun niin, että paras kokonaisvaltainen koordinaatio saa mahdollisuuden.

Lähdemme tästä ajatuksesta, koska se on biomekaanisesti perusteltua ja yksinkertaista, ja koska voimme oppia arvioimaan milloin tahansa kokonaistilaamme. Käytännössä sen toteuttaminen vaatii aikaa ja ammattitaitoista ohjausta.

Jos haluat, voit nyt kokeilla, mitä tapahtuu kun jatkat tämän tekstin lukemista ja samalla vuorotellen jännität ja rentoutat kaulasi. Vertaa molempia tiloja. Mikä tuntuu paremmalta?

Periaate nro 4: Epäsuora metodi – Periaate nro 5: Päämärät ja keinot

Kirjassaan „Freedom to Change“ Frank Pierce Jones kertoo seuraavan esimerkin apina-ansasta.

Pullossa on pähkinä, jonka apina haluaa. Se tarttuu pulloon, ottaa pähkinän ja…juuttuu kiinni. Se ei halua (eikä voi) päästää irti pähkinästä ja on siksi vangittuna, koska sen käsi pähkinän kanssa ei sovikkaan enää pullonkaulan läpi.

Tehtävä: Mitä muita mahdollisuuksia apinalla olisi ollut? Ole hyvä ja tee lista (nyt).

Suurin osa vastauksistasi sopii todennäköisesti yhteen seuraavista kategorioista:
- rikoit pullon
- käytit jotakin työkalua apuna tai ravistit pulloa
- särjit pähkinän ja otit sen sitten paloina ulos

Jos haluat löytää toisenlaisen ratkaisun näiden kategorioiden ulkopuolelta, ehkä seuraava arvoitus auttaa.

Tehtävä: Edessäsi on yhdeksän pistettä. Yhdistä kaikki pisteet neljällä suoralla viivalla ilman, että nostat kynääsi paperista.

Jos et löytänyt ratkaisua, kuten en minäkään, niin varmastikin siksi, koska ajattelit ettet saa piirtää „neliön“ ulkopuolella. Mutta neliö on olemassa vain ajatuksissasi. Lukitsit itsesi neliöön ja rajoitit näin mahdollisuuksiasi ratkaista tehtävä. “Think Outside the Box.”

Nyt takaisin apina-ansaan. Mitä eroa sinun metodillasi on verrattuna apinan metodiin? Valitsit epäsuoran metodin. Se tarkoittaa, että arvioit tilanteen, määrittelit tavoitteesi ja sitten käytit älykkyyttäsi sekä luovuuttasi löytääksesi parhaimman keinon saavuttaa tavoitteesi.

Epäsuoralla metodilla on seuraavanlaisia etuja:

- ennakoinnin, takia voit arvioida toimintasi seurauksia
- tiedät mitä tehdä, miksi ja miten edetä. Siksi tulet onnistumaan.
- ajatuksiesi selkeys johtaa selkeään, päämäärätietoiseen toimintaan
- siksi voit toteuttaa aikomuksesi tehokkaasti
- sinulla on mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin, koska olet tietoinen käyttämästäsi keinosta
- sinulla on mahdollisuus valita – automaattisesti tapahtuvaan suoraan metodiin verrattuna
- epäsuora metodi on tehokkaampi ja aikasäästävämpi

Periaate nro 6: Ärsytys – reaktio

Tärkeä periaate Alexander-tekniikassa on ns. pro-aktiivinen ajatteleminen.

re- aktiivinen: ärsytys → reaktio (automaattinen, alitajuinen)
pro-aktiivinen: ärsytys → tietoinen valinta → reaktio (tietoisesti valittu, inhibitio)

Opit vähitellen tuntemaan alitajuisia toiminta- ja ajattelutapojasi ja harjoitat valintojen tekemistä tietoisena omista lähtökohdistasi. Juuri tämä kyky on tietoisen elämänohjauksen, valintojen ja tavoitteiden perustana. Se on tärkeä ja tavoittelemisen arvoinen asia varmasti Sinustakin, ethän muuten lukisi tätä artikkelia.

Teema “valintojen tekeminen” on niin merkittävä, jännittävä ja laajamittainen osa elämäämme, että kirjoitin siitä ylimääräisen artikkelin. Uutiskirjeen tilaajille se lähetetään automaattisesti. Tästä voit tilata uutiskirjeen.

Periaate nro 7: Valinnanvapaus

Alexander-tekniikan menettelytapa on epäsuora.

Se tarkoittaa, että itse prosessi, jolla saavutat tavoitteesi, on tärkeä, ei niinkään tavoite. Alexander-tekniikassa mahdollisuutesi valita lisääntyy, mitä enemmän opit tuntemaan itseäsi siksi koska:

- yhdessä mahdollisuudessa ei juuri ole valinnanvaraa
- kahta mahdollisuutta nimitetään dilemmaksi
- tarvitset siis vähintään kolme mahdollisuutta jotta voisit todella valita

Eli voidaan sanoa, että:
Joustavuus lisääntyy suhteessa valinnanmahdollisuuksien määrään.

Ymmärsitkö? Teemme joka hetki valintoja. Jos et ole tietoinen siitä miten ja mistä syystä teet valintoja et voi myöskään tietoisesti hallita elämääsi. Tästä johtuu mm. jumittunut, ahdasmielinen ja yksikaistainen ajattelu. Kehon tasolla sitä kutsutaan “lihasten jännittämiseksi”.

You translate everything, whether physical, mental or spiritual, into muscular tension.
(F.M.Alexander)

Kun siis tutustut valintaprosessiin itsessäsi, voit ajan kuluessa huomata, että automaattiseksi hioutunut alitajuinen menettelytapa tuntuu kehossa jännityksenä.

Toisin sanoen: hyvä kehonkäyttö onnistuu vain, jos pidät mielesi avoimena ja toisinpäin, kehosi kertoo Sinulle, onko mielesi avoin elämän tarjoamille mahdollisuuksille. Eikö olekin yksinkertaista?

Nyt kun tiedät tästä yhteydestä voit heti kokeilla sitä siirtymällä mielentilasta kehontilaan ja takaisin, kunnes huomaat, että ne ovatkin yhtenäisiä. Tästä hetkestä lähtien “kokonaisvaltaisuus” ei ole Sinulle vain teoreettista tietoa, vaan totta henkilökohtaisessa, sisäisessä kokemuksessa.

Periaate nro 8: Epäluotettavat aistihavainnot

Huonoja tottumuksia on vaikea muuttaa ensisijaisesti siksi, että ne tuntuvat tutulta ja oikealta, vaikka ne saattavatkin estää ja haitata elämäämme.

Oletko samaa mieltä?

• Kyllä
• Ei

Yleensä kohtelemme itseämme tietyllä, omaksumallamme tai tottumallamme tavalla, emmekä pysty vaikuttamaan toimintaamme tietoisesti. Ajatuksemme harhailee alituisena taustameluna ja kiinnitämme huomiota kaikkeen muuhun paitsi itseemme.

Jos tämän itsensäkäytön tapa, jota myös kuvasin 2. periaatteessa, olisi mielekäs ja tarkoituksenmukainen, siitä ei koituisi ongelmia. Mutta jos seuraat vähänkään terveystilastoja huomaat, että suuri osa ihmisistä kärsii toistuvista selkä- ja päänsäryistä, unettomuudesta, stressistä jne. Kivut ovat oire huonosta itsensäkäytöstä ja tottumuksista ja merkki siitä, että toimintaa tulee muuttaa pysyvästi (tietenkin myös anatomiset tai rakenteelliset seikat voivat olla syynä särkyihin).

Lyhyesti sanottuna: Jos et kiinnitä huomiota siihen tapaan, jolla käytät itseäsi, siitä seuraa särkyjä ennemmin tai myöhemmin.

Särkylääkkeiden lisäksi ajatellaan myös liikunnan auttavan selkä- ja niskasärkyihin. Mutta millä tavalla treenatut lihakset voivat auttaa, jos tapasi istua kirjoituspöydän ääressä pysyy edelleen samana? Voitko oppia todella ymmärtämään itseäsi sekä toimintasi syitä ja muuttaa haitallisia tottumuksiasi viikottaisen kuntosaliharjoittelun yhteydessä? Olemmekin tottuneet hoitamaan oireita, emme tunnistamaan särkyjen itseasiallisia syitä.

Kaikki haluavat olla oikeassa,
mutta kukaan ei pysähdy pohtimaan sitä
onko heidän käsityksensä oikeasta oikea.
(F.M.Alexander)

Tietenkin haluamme tehdä kaiken “oikein”. Mutta jos haluat todella muuttaa jotakin, tehdä jotakin UUTTA, et voi tietää miltä se voisi tuntua. Sinulle voi tulla asiasta jonkinlaisia mielikuvia lukiessasi tätä tekstiä, ja kaikki nämä tuntemukset perustuvat tämänhetkisen aistimaailmasi mahdollisuuksiin. Alexander-tekniikassa käyvät tietävät, että uusi tapa liikkua saattaa ensin tuntua epämiellyttävältä ja väärältä, koska se poikkeaa tutusta “VANHASTA” olotilastasi.

Et voi tehdä sellaista, mitä et entuudestaan tunne,
jos jatkat jo tuntemasi tekemistä.
(F.M.Alexander)

Selkenikö asia? Hyvä itsensä käyttö tarkoittaa jotakin UUTTA. Arvioit kuitenkin itsesi käyttöä VANHAN tottumuksesi kautta. Tutuksi tullut aistimus on muuttunut ajan kuluessa ‘normaaliksi‘ olotilaksi ja johtaa siksi harhaan. Tarvitset uusia kokemuksia itsestäsi, uuden arviointisysteemin.

Tästä on kysymys. Alexander-tekniikan tunneilla opit käyttämään järkeäsi käytännöllisesti. Aistihavainnot välittävät meille hyödyllistä tietoa itsestämme ja ympäristöstämme, silloin, ja VAIN silloin, kun voimme luottaa havaintojemme tulkitsemistapaan. F.M. Alexander esittää asian näin:

Sinä et tee päätöksiä: vaan teet sen minkä tunnet (kinesteettisesti) oikeaksi.
(F.M.Alexander)

Uudestaan: Et voi saavuttaa todellisia muutoksia niin kauan kuin luotat (vain) aistihavaintoihisi!

Periaate nro 9: Inhibitio

Yksi tärkeimmistä periaatteista Alexander-tekniikassa on “inhibitio”. Haluatko tietää mitä se tarkoittaa?

Kirjassaan The Use Of The Self Alexander kirjoitti:
Minun täytyi kokea, miten vastaanottaa ärsyke ilman että reagoin siihen välittömästi.

Mitä se tarkoittaa?
Katsotaan ensin muutoksen mallikuvaa:

ajatteleminen
↓
liike
↓
muutos
↓
ymmärtäminen/
tunteminen

Aivot lähettävät käskyjä lihaksille ja nämä liikkuvat käskyn osoittamalla tavalla. Ajatteleminen siis EDELTÄÄ liikettä. Liike tarkoittaa aina muutosta. Tätä seuraa palaute; tunteet, aistimukset, vaikutelmat, kokemukset jne.

Siksi on loogista aloittaa ensimmäisestä osasta ketjua, jos haluat muuttaa jotakin. Ensimmäinen osa on AJATTELEMINEN

Muistatko Alexander-tekniikan menettelytavan?

Menetelmä muodostuu yksinkertaistettuna:

• toiveesta, halusta tehdä jotakin ja itse toiminnasta
• itsensäkäytön analysoimisesta toiminnassa – tässä ja nyt
• tietoisen, kokonaisvaltaisemman suunnitelman tekemisestä, joka tukee kehon luonnollista olotilaa
• valinnasta
• aktiviteetin toteuttamisesta uudella tavalla

No, tämä suunitelma kuulostaa aika yksinkertaiselta, vai mitä? Jos sovellat sitä käytännössä, se ei varmasti toimi, koska tottumuksen voima on vahvempi. Jos haluat onnistua, sinun täytyy muuttaa tapaasi “ajatella”. Tässä asiassa auttaa ajatuksellinen toimintaharjoitus: INHIBITIO!

Sillä hetkellä kun päätät, että haluat tehdä jotakin (aktiviteetti) uudella tavalla, pysähdy.
(Muistatko pro-aktiivisen ajatelemisen? ärsytys → tietoinen valinta → reaktio)

Päätöstä tehdä jotakin seuraa aina totuttu tapa, itsensä käyttö. Siksi on tärkeää kokea, miten vastaanottaa ärsyke ilman että reagoi siihen välittömästi. Ei siis ole mitään, mitä voisit “tehdä” tämän kokemuksen hyväksi, päinvastoin. Tätä kutsutaan nimellä non-doing.

Pysähtymisen vuoksi normaalin reaktion laukaisin ei toimi ja uudelle kokemukselle syntyy tilaa. Jos onnistut, voit tehdä oikeasti jotakin UUTTA, löytää luovuutesi. Olet murtanut tottumuksesi. Olet vapaa!

Boiled down, it all comes to inhibitiong a particular reaction to a given stimulus. [...] It is that a pupil decides what he will or will not consent to do. [...] They may teach you anatomy and physiology till they are black in the face – you will still have this to face: sticking to a decision against your habit of life.
(F.M.Alexander)

Johdannon lopuksi haluaisin vielä painottaa, että Alexander-tekniikan lukemisella ja käytäntöön soveltamisella on suuri ero. Nerokas matemaatikko Alfred Korzypsky kirjoitti: The map is not the territory. Kartta ei ole sama kuin sen kuvaama maa-alue. Ruokalista maistuu erilaiselta verrattuna itse ruoka-annoksiin. Et voi myöskään oppia pyörällä ajamista selittämällä, se täytyy kokea itse.

Ennen kuin tutustun Sinuun Alexander-tekniikan tunneilla tai kursseissa, voit lukea enemmän aiheesta näiltä sivuilta. Alexander-tekniikka ei ole terapiaa, vaan oppimismenetelmä jossa oppilas itse tietää, miten muutosprosessit toimivat. Kerro ystävillesikin tästä sivusta. Alexander-tekniikka voi olla kiintoisa keskustelunaiheenakin, koska se liittyy niin moneen todellisuudenalueeseen.