Mikä voisi olla järjettömämpää?
F.M.Alexander kirjoitti kirjassaan “Conscious Control of the Individual” seuraavasti:
Oletetaan, mies haluaa saavuttaa tietyn kohteen ja saapuu paikalle, jossa tie haarautuu kahteen suuntaan. Koska hän ei tiedä tietä, hän valitsee väärän tien ja eksyy. Hän kysyy neuvoa joltakin ja hänelle sanotaan, että hänen pitäisi palata suoraan takaisin tienristeykseen ja valita toinen tie, joka johtaa hänet suoraan sinne, minne hän haluaa mennä. Mitä meidän pitäisi sanoa, jos saisimme tietää, että mies kyllä palasi takaisin risteykseen ohjeiden mukaan, mutta sitten päätti, että hän joka tapauksessa asian tiesi kyllä paremmin kuin hänen neuvonantajansa. Hän meni jälleen vanhalle tielleen, ja eksyi taas, ja teki sen, ei vain kerran tai kaksi kertaa, vaan yhä uudelleen ja uudelleen. Mitä meidän pitäisi vielä ajatella, jos saisimme tietää, että mies oli huolestunut hirveästi, koska hän jatkoi eksymistään ja näytti siltä, että hän ei päässyt lähemmäksi määränpäätään?
Joskus pitää tehdä jotakin omien tottumusten vastaisesti. Silloin se tuntuu väärältä, koska omat tottumukset tuntuvat aina oikeilta. Ja jos ne kerran ovat oikein, niin kaiken toisella tavalla tehtyjen ratkaisujen täytyy olla väärin. Siksi on näennäisesti helpompaa, jos teet sen mitä olet aina tehnyt – vaikka se jopa haittaisi sinua.
Sinun täytyy päättää tietoisesti, että haluat tehdä jotain uutta. Tässä vaiheessa et voi luottaa tunteisiisi, sinun täytyy luottaa mieleesi. Mutta vaikka tiedät kaiken tämän on todennäköistä, että toimit usein vanhalla tavalla.
Hauskaa, eikö niin?



