Alexander-tekniikan blogi

Archive for the ‘henkilökohtainen kehitys’ Category

If you don’t know where you are going, any road will take you there.
Lewis Carroll (1832-1898)

Voit verrata tätä GPS-navigointijärjestelmään. Ensin navigaatiosatelliitti kertoo olinpaikkasi, vasta sitten laite voi suunnitella miten voit päästä perille parhaimmalla tavalla. Tarvitset siis päämäärän. Sitten teet uuden suunnitelman. On tärkeää, että tavoitteenasettelusi on positiivinen, muuten suunnitelma on epämääräinen ja tulos sen mukainen. Jos päätät, esim. “En halua enää, että lihakseni tuntuvat jäykiltä” on sama kuin jos sanoisit navigointilaitteelle, ettet halua ainakaan Pariisiin. Tai jos menet kauppaan ja sanot: “Terve! En halua sukkia.”

© BirgitH/PIXELIO

“When the only tool you have is a hammer,
everything looks like a nail.”
Abraham Maslow

Tämä sitaatti on hyvä kuvaus mallista, jossa havainnoimme maailmaamme erilaisten silmälasien läpi. Se tarkoittaa, että havainnoimme muutamaa näkökulmaa maailmastamme hyvin, ja monet taas jäävät huomioonottamatta.

Mitä jos oppisit enemmän sinusta ja siitä miten toimit? Se varmasti kohentaisi mahdollisuuksiasi, eikö niin? Sitten sinulla olisikin enemmän työkaluja (tools) ja maailmankatsomuksesi olisi monipuolisempi, jännittävämpi, värikkäämpi…

Onko tämä sinulle tavoiteltava päämäärä?

Monet hyppäävät “Haluanko”-kysymyksen yli ja kysyvät heti “Miten?”. Ensimmäinen kysymys kuuluisi “Haluanko tätä asiaa todella?”.

Kysymys “Haluanko tehdä jotakin?” on perustavanlaatuinen asia, joka on suoraan verrannollinen motivaatiosi ja sitä kautta keinoihisi jonkin asian saavuttamisessa. Jos et voi vastata tähän kysymykseen, ei ole järkeä kysyä itseltään “Miten?”.
Minkä vuoksi?

Koska on liian aikaista kysyä “Miten”. Ensiksi pitää päättää, että haluaa tehdä jotakin. Vastaa ensin kysymykseen “Haluanko todella?” Jos vastaus on kyllä, voit siirtyä pohtimaan keinoja. “Miten” seuraa tahtoasi kuin varjo valoa.

Haluanko – tutustua itseeni paremmin?
Haluanko – seurata unelmaani vai en?
Haluanko – muuttaa itseäni?

Haluan… on ensimmäinen päätös!

© U. Herbert/PIXELIO

Tästä löydät hyvän esiintymisjännitystä käsittelevän artikkelin.
Ja tästä löydät muutaman vinkin esiintymisjännitykseen.

Ja vielä: Adrenaliinia jännityksestä esiintymiseen

Pienikin lehti kokemusta
on arvokaampi
kuin koko puu
täynnä hyviä neuvoja.

(Parempi pyy pivossa
kuin kymmenen oksalla.)

(tunnistamaton lädemerkki)

Eli. Tästä löydät “neuvoja” ja tästä saat kokemusta

Tässä on sivu, josta löydät muutamia kiinostavia malleja ja kuvia “hyvästä ryhdistä”. Valitettavasti ajattelu keskittyy “oikein-väärin” -asetteluun, mutta kuvat ovat kuitenkin käyttökelpoisia.

http://www.humanposture.com/

Jos haluat tietää mitä ajattelen “hyvästä ryhdistä”
lue artikkelini “Miten korjata virheellinen ryhti?”

“Voisitko neuvoa minulle, mihin nyt pitäisi mennä?”
kysyi Alice.

“Se riippuu siitä,, mihin haluat mennä”
sanoi kissa.

“Ihan sama”
sanoi Alice.

“Sitten onkin aivan sama, mihin menet”
sanoi kissa.

Alice behind the mirrors

Miten saavuttaa päämäärä tehokkaasti.

Aivotutkijat, teologit ja filosofit kiistelevät yhä enemmän kysymyksestä “Onko meillä vapaata tahtoa?” Tai onko vapaa tahto vain haavekuva ja totta on, että meitä ohjaavat autonomiset kemialliset ja sähköiset hermoimpulssit ja omintakeiset aivojen prosessit?

Meidän ei tarvitse odottaa mihin lopputulokseen tiedemiehet päätyvät, koska se ei muuta paljon henkilökohtaista elämystämme. Vapaus ei ole abstrakti suure, vaan konkreettinen kokemus. Vapaus on sisäinen tila.

http://alexander-tekniikka.blogspot.com/2008/04/voivatko-meidn-valintoja-olla.html

© Kurt Bouda/PIXELIO

© S. Allers/PIXELIO

Saksalainen Prof. Eugen Herrigel kuvaa kirjassaan Zen ja jousella ampumisen taito, miten ampumaan opettelemisessa jokainen vaihe muuttui itse päämääräksi. “Hänen piti hallita täydellisesti oikea seisoma-asento ja hengitys ja varsinkin oikea sisäinen tila, ennen kuin hän sai edes ajatella maaliin osumista.” (Gelb, Michael: Ryhtiä elämään, Porvoo, 1994)

Ja kun Herrigel tähtää maaliin, hän ei enää kiinnostu itseohjauksen tavasta, vaan tuli “päämäärähakuiseksi”. Hänen mestarinsa sanoi: “Älä ajattele laukausta. Tuolla tavalla varmasti epäonnistut.” Ja hän selitti vielä:

“Tämä on hyvin yksinkertaista: sen mitä pitäisi tapahtua, voit oppia tavalliselta bambunlehdeltä. Lehti painuu alemmas lumen painosta. Yhtäkkiä lumi luiskahtaa maahan, vaikkei lehti ole edes värähtänyt. Pysy samalla tavalla jännitteen korkeimmassa kohdassa, kunnes laukaus lähtee sinusta. Niin se todella on: kun jännite on ääripisteessään, laukauksen täytyy lähteä. Sen täytyy lähteä jousiampujasta kuin lumi bambunlehdeltä.”
(Herrigel, Eugen: Zen in the Art of Archery; sitaatti: Gelb, Michael: Ryhtiä elämään, Porvoo, 1994)

Alexander-tekniikka on systemaattinen, länsimainen menetelmä päästä tekemättä mitään olemisen prosessiin. Myös arkielämässäni voin yhä enemmän ajatella sitä, miten “lumi luiskahtaa bambulehdeltä”.

Benjamin Libetin kuuluisan tutkimuksen jälkeen Saksan Max-Planck-Instituutin tutkijat kyseenalaistavat vapaan tahdon. Tutkimuksen mukaan 7 sekuntia ennen tietoisen valinnan tekemistä aivotoiminnassa on merkkejä siitä, että tiedostamaton valinta on jo tapahtunut.

Lähdemerkintä:
http://www.nature.com/neuro/journal/vaop/ncurrent/abs/nn.2112.html
http://www.wissenschaft.de/wissenschaft/news/290567.html

Hyvät Max-Planck-Instituutin tutkijat,

Lyhytaikaisissa ja pitkäaikaisissa valinnoissa on eroja. Pitkäaikaisessa valintaprosessissa henkilö vertailee ja punnitsee vaihtoehtoja jne.

Ajatuksesta olisi tosin hyötyä rikollisille. “Miksi menisin vankilaan? Enhän minä omasta tahdostani…”

On jännittävää, että tiedämme nyt enemmän aivojen toiminnasta, mutta mielestäni se ei riitä sanomaan, ettei meillä ole vapaata tahtoa. Jos olisitte lukenut filosofiaa tähän aiheeseen liittyen, olisitte ehkä olleet hieman viisaampia