Ärsykkeistä ja reaktioista

Tiivistettynä - on kyse siitä, että ehkäistään tietty reaktio annettuun ärsykkeeseen.

Lapsena olin ujo ja arka, ja jännitin kovasti esimerkiksi uusia ihmisiä ja esiintymistilanteita. Haluni laulaa ja esiintyä oli kuitenkin niin kova, että kerta kerran jälkeen "voitin itseni" ja päädyin esiintymään, lopulta myös ammatikseni.

Esiintyessäni alun jännityksen jälkeen olo yleensä helpotti ja pystyin suoriutumaan esityksestä kunnialla. Esityksen jälkeen kuitenkin iski hirveä väsymys ja päänsärky. Minusta tuntui, että en esiintyessäni tehnyt itselleni hyvää, mutta en tiennyt, miten muutenkaan olisin voinut toimia.

Kun aloin opiskella Alexander-tekniikkaa huomasin, että tapani reagoida jännittävään tilanteeseen jäykistämällä ja vetämällä itseäni kasaan oli sama riippumatta kohtaamastani ärsykkeestä. Tottumuksenmukainen viritys oli läsnä koko ajan myös pelkässä olemisessani, ja siksi ärsykkeen tullessa reaktioni oli täysin välitön ja tiedostamaton.

Alexander-tekniikan avulla on mahdollista tulla tietoiseksi omista totunnaisista reaktiomalleista ja purkaa niiden automaattisuutta mahdollistaen uuden, tarkoituksenmukaisemman reaktiotavan.

* Opin, että kohdatessani ärsykkeen minun ei ole pakko reagoida heti totunnaisella tavallani.

* Opin, että minun on mahdollista valita toinen, tietoisempi tapa käyttää itseäni kohdatessani ärsykkeen

* Opin, että totunnainen reaktioni ärsykkeeseen on ollut minun tapani selviytyä, joka ei välttämättä ole tarkoituksenmukainen tässä hetkessä. Joskus sitä on kuitenkin tarvittu, eikä reagointitapa sinällään ole paha. Ongelmia aiheuttaa totunnaisen reagointitavan automaattisuus ja välittömyys, se että en edes ehdi huomata ennen kuin olen jo reagoinut.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on totunnaisista reaktiomalleista?

t. Katja