Oppimisen edellytyksistä

Et voi tehdä sitä, mistä et vielä tiedä, jos teet edelleen sitä, minkä tiedät.

Lapsuudessani ja nuoruudessani oppiminen oli itsestäänselvyys. Aivan alussa opin käyttämällä aistejani ja seuraamalla muita ihmisiä. Myöhemmin opin saamieni ohjeiden ja edelleen mallioppimisen kautta. Aikuisikään tullessani kehoni ja mieleni olivat oppineet valtavan määrän asioita, mutta samalla ikäänkuin jäykistyneet. Uuden oppiminen ja kehittyminen ei enää ollutkaan niin helppoa.

Alexander-tekniikkaan tutustuessani sain huomata, että monet oppimiseni tiellä olevat esteet olivat itse tiedostamattani rakentamiani. Tottumukseni pyrkiä olemaan ja tekemään heti oikein jäykisti ja esti minua menemästä kohti täyttä potentiaaliani.

Alexander-tekniikan lähestymistapa oppimiseen on epäsuora:

* Opin, miten voin rakentavasti pysähtyä ja havainnoida itseäni sekä tiedostaa päämääräni ilman että lähden pyrkimään sitä kohti keinolla millä hyvänsä.

* Opin, miten voin ohjata itseäni rakentavasti kohti potentiaaliani, joka on tuntematon, jatkaen samalla itseni tietoista havainnointia.

* Opin, että koska ihminen toimii kokonaisuutena tämän lähestymistavan harjoitteleminen ei harjoita vain yhtä mahdollista tekemistä, vaan valmiutta kohdata ja oppia mitä vain. Myöhemmin olen saanut huomata oppivani monia asioita, kuten luisteleminen, juokseminenja jonglööripallojen heittely aivan erilaisella tehokkuudella kuin lapsena ja nuorena.

Millaisia kokemuksia sinulla on oppimisesta?

Katja