Tottumuksesta, tuntemisesta ja toiminnasta

"Me emme näe asioita niin kuin ne ovat, me näemme ne niin kuin me olemme." Anaïs Nin

Se, miten olen vaikuttaa siihen, miten aistin ja tulkitsen aistimani asiat. Alexander käytti tästä ilmiöstä käsitettä sensory appreciation, aistitaju. Aistitaju tarkoittaa aistimusten tulkintaa, se on siis olemassa jo ennen aistimusta. Se, miten tottumuksenmukaisesti (tiedostamatta) käytän itseäni määrittää sen, miten tulkitsen aistimuksiani ja miten toimin näiden tulkintojen pohjalta.

Kun tottumuksenmukainen tapa käyttää itseä ei ole tarkoituksenmukainen, myös aistitaju vääristyy samassa suhteessa. Jos tottumukseni on esim. kallistaa päätäni vasemmalle ja Alexander-tekniikan opettajan ohjauksessa totunnainen tapani lyhentää itseäni muuttuu ja pääni on hieman vähemmän vasemmalle kallellaan se tuntuu minusta olevan hyvin voimakkaasti kallellaan oikealle. Aivoni antavat aistitajuni (= tottumukseni) pohjalta arvion, että tämä on väärin. Peilistä katsoen voin havaita, että uusi suunta on enemmän tarkoituksenmukainen ja jos en välittömästi tee mitään muuttaakseni tuntemustani mihinkään suuntaan loppujen lopuksi uusi, outo suunta alkaa tuntua tutulta.

Alexander-työssä vääristyneen aistitajun tutkiminen on läsnä joka hetki hyvin käytännöllisellä tavalla. Sama ilmiö ja siihen liittyvä tapa reagoida automaattisesti ärsykkeisiin on tunnistettavissa suhteessa mihin tahansa aistimukseen tai asiaan, johon reagoimme. Esimerkiksi toinen ihminen on hyvin voimakas ärsyke, jonka kohtaaminen käynnistää meissä helposti hyvinkin pitkälle meneviä tulkintoja. Toisaalta ihmisen menestys sosiaalisena olentona perustuu juuri tähän ennakoimisen taitoon. Ongelma ei olekaan itse automaatio vaan sen tiedostamattomuus, se, että meiltä puuttuu keinoja tulla tietoiseksi omista totunnaisista reaktiomalleistamme arvioidaksemme niiden tarkoituksenmukaisuutta ja mahdollisuuttamme muuttaa niitä tietoisesti.