Oppilaan kuvaus ensimmäisestä tunnistaan

Istun tuolille. Matti Harilo kehottaa minua jättämään itseni rauhaan, mutta pitämään katseeni ja havaintokykyni hereillä. Hän ohjaa pääni ja kaulani asentoa kädellään ja kääntelee päätäni. Samalla hän neuvoo ajattelemaan selkärangan päätöskohtaa korvieni välissä pääni keskellä vapaaksi ja päätä vapautumaan eteen ja ylös, selkää pitenemään ja levenemään.

Opettajan käsin ohjaus on tärkeää, koska totutut tavat ovat niin automatisoituneet kehon asento- ja liikemuistiin, että oma koordinaatio narraa. Oma yritys tuottaa lähinnä vääriä liikkeitä. Oppilaan täytyy siis antautua opettajan vietäväksi, jotta aistit oppisivat uusille tavoille. Samalla opettaja ohjaa puheellaan kehoa laajenemaan tietoisen ajattelun kautta, ei konkreettisesti venyttämällä. Ajatus lisää lihasaktiivisuutta ja herättää kehon toimintavalmiiksi jännittämättä sitä liikaa.

- Keho ja aistit herkistyvät näin vähitellen. Alussa tunteja olisikin hyvä olla vähintään pari viikossa, jotta tuntuma ei pääsisi katkeamaan liikaa, Harilo sanoo.

Pää alkaa tuntua vapaalta. Keinun kevyesti edestakaisin istuinluideni päällä, Harilon ohjatessa päätäni johtamaan liikettä. Samalla tavoin pääni johtamana Harilo ohjaa minut ylös ja kävelen pää edelleen opettajan käsissä.

Osa työskentelystä tapahtuu makuulla niin sanotussa aktiivisessa lepoasennossa. Polveni ovat koukussa ja pääni alla kirjapino. Harilo kehottaa ajattelemaan pääni liikkuvan poispäin selkärangasta ja selkärankani venyvän alas. Polvet kasvavat ajatuksissa ylös kattoon ja kantapäät maahan. Harilo korjailee pehmeästi asentoani ja venyttää kevyesti raajojani. Niveleni kiittävät. Selkärankani painuu entistä vapaammin pöytään ja tunnen kasvavani hiukan. Tunnin lopussa oloni on kevyt kuin olisin puoliksi ilmassa. Tunnen olevani auki, hymyilyttää. Varaan uuden ajan.