Muutoksen mahdollisuudesta

Muutokseen liittyy, että toimimme vastaan elämänikäistä tottumusta.

Kun aloin opiskella laulua lähes 30 vuotta sitten opettajani pyysi, että en jännittäisi hartioitani. Tämän ohjeen toteuttaminen tuntui vaikealta, lähes mahdottomalta. Oli vaikeaa saada kiinni siitä, minkä ja miten pitäisi muuttua, ja varsinkin saada aikaan pysyviä muutoksia.

Myöhemmin Alexander-tekniikkaan tutustuessani huomasin, että tottumukseni lyhentää kaulaani ja nostaa hartioitani oli läsnä paitsi laulaessa, kaikessa muussakin olemisessani ja toiminnassani.

Alexander-tekniikan keinoin on mahdollista havaita ja muuttaa syviä, omaan olemiseen liittyviä tottumuksia.

* Opin, miten voin jättää itseäni enemmän rauhaan ja siten tulla tietoiseksi tottumuksistani, ja siitä, että tottumukseni ei ole yhtä kuin minä

* Opin, miten voin tilanteessa kuin tilanteessa valita miten toimin, tottumukseni ei siis enää ole automaatio vaan mahdollisuus

* Opin, miten voin tiedostamisen kautta harjoitella tarkoituksenmukaisempia tottumuksia, jotka edustavat kokonaisuudessa myös tarkoituksenmukaisempaa suuntaa. Näin yhdessä toiminnassa harjoittelemani tarkoituksenmukaisempi suunta on läsnä myös silloin, kun toiminta vaihtuu, esim. laulaessa ja koneella istuessa.

Mikä on sinun kokemuksesi elinikäisten tottumusten muuttamisesta?

Katja